Millerin kokeet

”Ex faece urinaque et inter utraque haec elementa narcimur. Pikkuhädästä ja isosta sekä niiden lomasta me syntynhet olemma.

~Markus Kajo

Millerin koe on kuuluisa koesarja, josta kemisti Stanley Miller sai 9½ arvosanaksi. Moni on tullut siihen tulokseen että arviointi oli epäreilu, oikeasti Millerin olisi pitänyt saada huonompi arvosana.

KoeMuokkaa

Kokeessa Miller yritti selvittää miten elämöinti syntyy. Tätä kokeillakseen hän otti koeputken ja johti siihen sähköä. Hän soitti koeputkelle myös heavya. Aluksi koeputkessa syntyi viinaa ja kun hän tästä oikein innostui ja jatkoi koetta, myöhemmin eräänlaista kusen ja paskan seosta. Viimeisin askel oli suuri etuaskel tiedeyhteisölle, mutta suuri takaisku laboratorion vartijalle, joka oli kokeen onnekkaan aloituksen aikana jo ilmoittautunut vapaaehtoisena nauttimaan kokeen lopputuloksena syntyneen lämpimän lätäkön. Lopputulos oli ikävän väristä ja haisi vahvasti oksennukselle.

TulkintaMuokkaa

Kokeessa Miller yritti luoda elämöintiä, eikä siinä onnistunut. Kuitenkin kun Millerin kokeet yhdistettiin havaintoihin siitä kuinka kusipäisyys aikaansaa elämöintiä, esimerkiksi eduskunnassa ja nakkikioskijonoissa, Miller ja hänen puolustajansa olivat sitä mieltä että koe oli erittäin tärkeä ensimmäinen askel elämöinnin synnyssä.

Millerin koe on kuitenkin saanut myös vastustusta. Hihhulit kun ovat sitä mieltä että elämöinti päinvastoin syntyy päässä olevasta tyhjästä, eikä lainkaan kusesta ja paskasta. He ovatkin esimerkillään osoittaneet Millerin kokeen erittäin eitoimivaksi. Tosin tiedeyhteisö ei ole samaa mieltä, ja täällä ja wikipediassa asia mainitaan vain sen takia että jokin NPOV -periaate niin vaatii.