Aivokemia

Harmaata aivokemiaa. Kippis ja kulaus

Aivokemia on jotain, jolla ateistit tuntevat, toimivat ja ajattelevat.[1] Aivokemia on henkisyyden pahin vihollinen ja vastakohta.

Aivokemistit joutuvat valmistuakseen suorittamaan monenlaisia "aineopintoja", sekä kasvatustiedettä ja käytettävyystutkimusta, joiden katsotaan muodostavan [2]holistisen kokonaisuuden. Valmistumisensa jälkeen aivokemistit tavallisesti ryhtyvät uskonnon opettajiksi, muiksi aineopettajiksi tai lastenhoitajiksi. He myös alkavat tekemään lastenohjelmia sekä taidetta.

AineoppiMuokkaa

 
Tabu.

Aineopissa tärkeää on että perehdytään erilaisiin aineisiin, sekä niiden kognitiivisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin. Aivokemiassa tukeudutaan pääasiassa porttiteoreettisiin periaatteisiin, tärkeällä sijalla ovat erilaiset muutokset, kiihdyttävät ja rauhoittavat jauheet. Niitä laitetaan hiukkaskiihdyttimiin ja hiukkasrauhoittaviin. Myös muihin aineisiin liittyviin sivuilmiöihin tutustutaan intensiivisten farmakologisten ja violenttien harjoitusten avulla.

Aineoppi on aivokemian osa-alueista eksaktein, ja se viehättää erityisesti tarkkaan empiiriseen ja mittauksia kaipaavaa tiedemiestyyppiä, joille tärkeää on käytännön kokeiltavuus sekä kokeiden toistamisen mahdollisuus.[3]

Aineoppi on saanut paljon suosiota, koska sen piirissä tutkitaan ja käsitellän erilaisia aineita ja välistä murretaan joitakuita ihmisten keskuuteen vakiintuneita tabuja.[4]

KäytettävyystiedeMuokkaa

 
Käytettävyystiede ja sen keskeisin tutkimuskysymys.

Käytettävyystiede on aivokemian kielen ja mielen oppi. Koska aineoppi käsittelee lähinnä fyysistä olemustamme, ovat monet aivokemistit täydentäneet sitä näkemyksellä, joka korostaa ihmisen persoonallisia ja älyllisiä aspekteja. Näin toimimalla he ajattelevat nostavansa aivokemian behaviorismiin jälkeen tapahtuneiden tieteen paradigmamuutosten tasolle, jossa ihminen nähdään zombieta monimutkaisempana kokonaisuutena.[5]

Käytettävyystieteessä keskitytään erityisesti aivojen suorittamaan tapaamme reagoida tapahtumiin. Käytettävyystutkimus perustuu harvemmin pelkkään itsetutkiskeluun. Sen uskomusten mukaan aivojen toiminta on suurelta osin "kartesiolaista teatteria", jossa kaikki on harhaa ja me uskomme että kaikki aivojemme toiminta olisi rationaalista, että ajattelisimme järkevästi, vaikka pohjalla onkin paljon ilmiöitä, joiden olemassaoloa ja luonnetta voidaan tutkia ja lähestyä ainoastaan käytettävyystieteen menetelmin.

Erityisesti käytettävyystieteessä korostetaan ns. "naivin realismin" näkökantaa, jossa hallusinaatiot ja harhat ovat todellisia koska näemme ne aivan omin silmin. Käytettävyystieteellä on erityisen syvät yhteydet aivokemiaan, joka päälle moni katsookin sen rakentuvan. Toki tämän yhteys myös kasvatusoppiin on keskeinen. Käytettävyystiede nähdäänkin monesti näiden kahden oppialan yhtymiskohtana.

KasvatusoppiMuokkaa

 
Kasvatusoppi on aivokemian pragmaattisin osa-alue.

Kasvatusopissa tärkeintä on tutustua erilaisiin kasvattaviin tekijöihin. Muun muassa minimivaikutus ja oikeanlaiset kasvatusolosuhteet tulevat tutuksi. Näillä opinnoilla varmistetaan se, että aivokemistillä on riittävän humanistinen ote työhön, jotta he kykenisivät suorittamaan kasvatusta. Lisäksi tätä oppia tarvitaan runsaasti, jotta opiskelijat saataisiin kiinnostumaan opetuksesta. Osittain tietysti myös siksi, jotta aivokemistillä olisi jotain opetettavaakin. Tämän taidon avulla aivokemisti kykenee myös tehokkaammin hyväksikäyttämään muiden aivokemian alojen osa-alueita.

Kasvatustoppi on erittäin pragmaattista ja vaikka sitä onkin jonkin verran vähätelty, sen hedelmällisyys[6] ja [7]tehokkuus on auttanut sitä saavuttamaan sangen vakiintuneen aseman aivokemian monitieteellisellä alueella.[8]

ViitteetMuokkaa

  1. Kysy vaikka!
  2. alko
  3. Sekä niitä maallikoitakin, jotka muutoin miettivät aivokemian tärkeää kysymystä kuten "Mitenköhän kolahtaisi jos tuon nappaisi?"
  4. Ja vähän muitakin.
  5. Vaikka toisaalta tätä tilaa voidaan pitääkin jonkinlaisena käytettävyystutkijoiden mielen pohjalla aina vain himmeämmin vilkkuvana muta konkreettisesti lähenevänä tavoitetilana. Kun tavoite täyttyy, syntyy jonkinlainen meditatiivinen ZEN -tila, jota on pidetty erittäin vakuuttavana ja mielenkiintoisena tutkimuskohteena käytettävyystieteen ahkeraakin ahkerammille tutkijoille.
  6. sekä sen lehtevyys, kukikkuus, juurisuus ja rihmastollisuus
  7. sekä taloudellinen että kriminaloginen
  8. Ja suosion opiskelijoiden keskuudessa.